Kannattaako sijoittaminen ja mikä on riski?

Kyllä, sijoittaminen kannattaa useimmille tavallisille ihmisille pitkällä aikavälillä, mutta vastaus riippuu kolmesta ehdosta. Sinulla on puskuri arkisiin yllätyksiin, rahat pysyvät sijoitettuina useita vuosia, eikä matkalla makseta turhan paljon kuluja. Kun nämä kolme täyttyvät, sijoittaminen on yksi harvoja tapoja saada oma raha tekemään töitä puolestasi, sen sijaan että se makaisi paikallaan. Mitä sijoittaminen maksaa?

Suuri alkupääoma ei ole tarpeen, eikä sijoittaminen ole vain rikkaiden puuhaa: Nordnetissä rahaston voi avata jo 15 € summalla, ja kuukausisäästö rahastoihin on maksutonta. Jos yksikin kolmesta ehdosta (puskuri, aika, matalat kulut) puuttuu, kannattaa odottaa tai harkita tarkemmin ennen aloittamista, sillä sijoittaminen ei korjaa akuuttia rahapulaa.

Nämä kolme ehtoa toimivat tarkistuslistana, jonka avulla voi arvioida omaa tilannetta ennen ensimmäistä sijoitusta.

Kun tili, rahasto ja kuukausisäästö on kerran asetettu, jatkuvaa seuraamista tai talousosaamista ei enää tarvita. Ainoa tehtävä on antaa ajan kulua ja välttää turhaa myymistä, kun arvo väliaikaisesti laskee.

Muut taloudelliset tavoitteet voivat elää rinnalla samaan aikaan. Kaiken ylimääräisen rahan ei tarvitse mennä rahastoon: tavoitteet, kuten asunnon hankinta tai matka, etenevät omalla säästösuunnitelmallaan siinä sivussa.

Korkoa korolle tarkoittaa, että aiemmin syntynyt tuotto alkaa itsekin tuottaa lisää tuottoa. Kun rahasto kasvaa vuoden aikana, seuraavana vuonna tuottoa lasketaan sekä alkuperäiselle summalle että jo kertyneelle tuotolle. Ajan myötä tästä syntyy kasvava vaikutus, joka nopeutuu, mitä pidempään raha saa olla sijoitettuna.

Ilmiö toimii sekä kertasijoituksessa että kuukausisäästössä, mutta vaikutus näkyy selvimmin pitkällä aikavälillä: mitä pidempi aika, sitä suurempi osa lopputuloksesta on peräisin tuotolle kertyneestä tuotosta eikä alkuperäisestä pääomasta. Tästä syystä varhain aloitettu, pienikin säästö ehtii kasvaa merkittävästi, jos aikaa on käytössä useita vuosikymmeniä. Mitä nuorempana aloittaa, sitä pidempi aika ilmiöllä on käytettävissään, mutta ilmiö toimii yhtä lailla myöhemmin aloitettuna. Silloin vain aikaa on vähemmän.

Alla olevat esimerkit havainnollistavat ilmiötä sekä kuukausisäästössä että kertasijoituksessa.

Sama laskutapa pätee riippumatta siitä, onko kyse muutaman kymmenen euron kuukausisäästöstä vai suuremmasta kertasijoituksesta. Ero syntyy vain summan koosta ja käytettävissä olevasta ajasta, ei itse ilmiön toimintaperiaatteesta.

Kaava ei ole taikuutta, vaan yksinkertainen laskutoimitus: tuotto lasketaan aina koko sen hetkiselle summalle, ei vain alkuperäiselle sijoitukselle. Tästä syystä kasvu näyttää alussa hitaalta, mutta nopeutuu, kun kertynyt tuotto alkaa muodostaa yhä suuremman osan kokonaissummasta.

Pankkitilillä raha on turvassa eikä sen euromäärä pienene, mutta se ei myöskään juuri kasva. Jos tilin korko on pienempi kuin hintojen yleinen nousu eli inflaatio, rahan ostovoima (se, kuinka paljon rahalla saa tavaraa ja palveluita) pienenee vuosi vuodelta, vaikka euromäärä pysyisi samana. Tätä on vaikea huomata arjessa, koska tilillä näkyvä luku ei muutu, vaikka sillä saisikin vähemmän kuin ennen.

Rahasto altistaa rahan markkinariskille: arvo voi sekä nousta että laskea, eikä tuottoa ole luvattu. Pitkällä aikavälillä laajasti hajautettu osakerahasto on kuitenkin tapa, jolla raha pääsee mukaan yritysten kasvuun, sen sijaan että se makaisi paikallaan tekemättä mitään. Kumpikaan vaihtoehto ei ole automaattisesti oikea kaikille. Valinta riippuu siitä, kuinka pian rahaa tarvitaan ja kuinka paljon arvon heilunta huolestuttaa.

Käytännössä moni yhdistää molempia: puskuri ja lähiaikoina tarvittava raha pidetään pankkitilillä, ja vasta ylimääräinen, pidemmäksi aikaa tarkoitettu raha sijoitetaan rahastoon. Näin kumpikin tapa hoitaa sitä tehtävää, johon se sopii parhaiten, eikä kumpaakaan tarvitse valita yksinomaiseksi ratkaisuksi.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa jakosuhdetta pankkitilin ja rahaston välillä. Se riippuu siitä, kuinka lähellä mahdolliset suuret menot ovat ja kuinka paljon arvon heilunta itseä huolestuttaa. Kumpaakin näkökulmaa kannattaa miettiä ennen päätöstä, eikä jakoa tarvitse lyödä lukkoon ikuisesti.

Kaikkiin sijoituksiin liittyy riski eli mahdollisuus, että arvo laskee eikä nouse odotetusti. Rahastot luokitellaan riskiluokkiin asteikolla 1–7, jossa pienempi luku tarkoittaa vakaampaa mutta yleensä myös hitaammin kasvavaa sijoitusta ja suurempi luku suurempaa arvon heiluntaa. Esimerkiksi Nordnet Maailma Indeksi kuuluu riskiluokkaan 4 asteikolla 1–7: keskitasoa suurempi vaihtelu, koska rahasto sisältää pelkkiä osakkeita eikä lainkaan korkosijoituksia, jotka yleensä tasoittaisivat heiluntaa. Riskiluokka kannattaa nähdä suuntaa antavana, ei tarkkana ennusteena: se kertoo historiallisesta arvon heilunnasta, ei tulevasta tuotosta.

Riski ei tarkoita, että rahat katoaisivat kokonaan. Se tarkoittaa, että arvo voi olla eri hetkinä matalampi tai korkeampi kuin sijoitushetkellä. Tämä on eri asia kuin se, säilyykö raha turvassa pankin ongelmien varalta: tilillä olevaa käteistä koskee talletussuoja enintään 100 000 € ja arvopapereita sijoittajansuoja enintään noin 22 000 €, mutta kumpikaan ei suojaa markkinariskiltä eli arvon laskulta. Onko tämä turvallista?

Riskiluokka lasketaan yleensä rahaston arvon historiallisesta heilunnasta tietyllä ajanjaksolla, ei siitä, kuinka hyvä tai huono rahasto on. Kaksi eri riskiluokan rahastoa voivat molemmat olla hyvin hajautettuja, ne vain heiluvat eri tavalla eri aikoina.

Korkeamman riskiluokan rahasto voi pitkällä aikavälillä tuottaa enemmän, mutta se ei ole taattua, ja matkalla arvon vaihtelu on suurempaa. Tämä yhteys kannattaa ymmärtää ennen ensimmäistä ostoa, ei vasta ensimmäisen laskukauden aikana.

Hajautus tarkoittaa, että raha jaetaan monen eri yhtiön, toimialan ja maan kesken, sen sijaan että se olisi kiinni yhdessä paikassa. Kun rahasto omistaa tuhansia yhtiöitä eri puolilla maailmaa, yhden yhtiön konkurssi tai yhden maan talousvaikeudet eivät romahduta koko sijoitusta. Ne näkyvät vain pienenä osana kokonaisuutta.

Tämä ei poista riskiä kokonaan, koska koko maailmantalous voi silti mennä samaan aikaan huonompaan suuntaan, jolloin myös laajasti hajautetun rahaston arvo laskee. Se kuitenkin poistaa sen riskin, että yhden yhtiön tai yhden maan huono onni tuhoaisi koko sijoituksen. Siksi laajasti hajautettu rahasto on turvallisempi valinta kuin yksittäinen osake tai kapea, yhteen maahan tai toimialaan keskittyvä rahasto. Sama periaate pätee myös ajallisesti: kuukausisäästö hajauttaa ostohetkiä, ei vain yhtiöitä.

Hajautus koskee myös toimialoja, ei vain maita. Jos rahasto sisältäisi vain yhden toimialan yhtiöitä, koko toimialan huono kausi vaikuttaisi koko sijoitukseen samalla tavalla kuin yhden maan ongelmat vaikuttaisivat yhteen maahan keskittyvässä rahastossa.

Laajasti hajautetussa maailman rahastossa mukana on yhtiöitä useilta eri toimialoilta ja useista eri maista samanaikaisesti. Siksi yksi laajasti hajautettu rahasto riittää aloittelijalle, sen sijaan että hajautus pitäisi rakentaa itse ostamalla montaa eri rahastoa.

Ennen sijoittamista kannattaa varmistaa, että arkiset menot ja yllättävät tilanteet on katettu erillisellä puskurilla tavallisella pankkitilillä. Vasta sen jälkeen kannattaa miettiä, kuinka paljon sijoittaa ja mihin. Tämä periaate pätee sekä pieneen että suurempaan summaan: sama järjestys toimii riippumatta siitä, onko sijoitettava summa muutama sata euroa vai kymmeniä tuhansia. Puskurin koko riippuu omasta elämäntilanteesta, kuten tulojen vakaudesta ja kiinteistä menoista.

Suuremman summan kohdalla hajautus on erityisen tärkeää, koska koko summaa ei kannata sitoa yhteen yksittäiseen rahastoon tai osakkeeseen. Yksi laajasti hajautettu maailman rahasto ratkaisee tämän jo itsessään, koska hajautus tapahtuu rahaston sisällä eikä sitä tarvitse rakentaa itse ostamalla montaa eri rahastoa päällekkäin.

Puskurin puuttuminen on yleinen syy siihen, että sijoittaminen tuntuu myöhemmin pakottavalta myynniltä väärään aikaan. Kun yllättävä meno tulee eikä puskuria ole, ainoa rahalähde saattaa olla juuri se rahasto, jonka arvo sattuu olemaan sillä hetkellä matalalla.

Siksi puskuri kannattaa rakentaa ensin, vaikka se hidastaisi sijoittamisen aloittamista muutamalla kuukaudella. Tämä järjestys ei ole vitkuttelua, vaan se tekee myöhemmästä sijoittamisesta rauhallisempaa, koska rahaa ei tarvitse koskaan nostaa pakon edessä juuri väärään aikaan.

Sama järjestys (puskuri ensin, sijoitus vasta sen jälkeen) pätee myös silloin, kun aloitat kuukausisäästön. Kuukausisäästön summa kannattaa mitoittaa niin, ettei se itse muodostu uudeksi rahoitusriskiksi, jos jokin arkinen meno yllättää samana kuukautena.

Sijoittaminen ei sovi kaikille juuri nyt, eikä siinä ole mitään väärää. Jos sinulla on kalliita kulutusluottoja, niiden maksaminen pois kannattaa yleensä tehdä ensin, koska luoton korko syö säästöä nopeammin kuin rahasto ehtii kasvattaa sitä.

Sijoittaminen ei myöskään sovi rahalle, jota tarvitset lähiaikoina, esimerkiksi asunnon käsirahaan ensi vuonna. Rahaston arvo voi olla juuri silloin matalampi kuin sijoitushetkellä, eikä myyntiä silloin voi ajoittaa vapaasti. Tälle rahalle sopii paremmin tavallinen pankkitili, jonka arvo pysyy vakaana odottamassa käyttöä. Näissä tilanteissa sijoittamista ei tarvitse hylätä kokonaan. Sen voi aloittaa myöhemmin, kun tilanne on vakaampi.

Sijoittaminen ei myöskään sovi sille, joka ei pysty sietämään arvon väliaikaista laskua, ilman että tekee hätiköityjä päätöksiä. Jos jo ajatus arvon laskusta aiheuttaa halun myydä heti, kannattaa aloittaa pienemmällä summalla, jotta tunne pysyy hallinnassa ensimmäisten kuukausien aikana.

Nämä tilanteet eivät ole pysyviä esteitä. Velka voidaan maksaa pois, puskuri voidaan koota ja aikajänne voi pidentyä ajan myötä. Silloin sijoittaminen voi tulla ajankohtaiseksi myöhemmin, vaikka se ei sopisi aivan juuri nyt.

Sama koskee tilannetta, jossa taloudellinen tilanne on muuten epävakaa, esimerkiksi työttömyyden uhatessa. Silloin puskurin merkitys korostuu entisestään, ja sijoittamisen aloittamista kannattaa lykätä, kunnes tulot ja menot ovat ennustettavammat.